Nuotan Älä alistu! -kampanja ja suurin vitutus tälle vuodelle.

Tunteet pinnassa tän kanssa joten teksti on sen mukasta.

Olipa mukava tutustua tähän nuorille suunnattuun kampanjaan, joka lähes väistämättä kertoo miten homous, biseksuaalisuus ja lesbous ovat vääryyttä, johtavat huonoon elämään ja ihmiset jotka rakastavat oman sukupuolensa edustajia ovat sairaita. Itse en koe olevani sairas ja tunnen monia muita jotka eivät pidä itseään sairaana. Nuotan sivuilta löytyvä Annin tarina (etsikööt sieltä ken tahtoo, tänne en sitä laita) herätti ainakin mussa tasan päinvastasia fiiliksiä mitä he ehkä hakivat kampanjallaan.. "Omituinen suhtautuminen kavereihin" Omituinen? Omituinen? No joo. Miten vaan. Anni haluaa olla hetero koska haluaa päästä taivaaseen, Jumala ei häntä hyväksy jos hän rakastaa naista?

Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen

Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen

Kaikille tilaa riitää

(paitsi homoille, lesboille ja biseksuaaleille, juutalaisille, islaminuskon edustajille, buddhalaisille jne.)

Kaikille paikkoja on

(paitsi edellämainitulle ryhmien edustajille)

Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton

(kerrataanko?)

Jumala meitä kutsuu
nyt suojaan turvaisaan.

(mutta eihän se rakasta meitä seksuaalivähemmistön edustajia?)
Jumala meitä kutsuu
ja kantaa voimallaan.

Milloinkaan ei hän hylkää,

lastensa kanssa hän on

(nyt en oikeesti ymmärrä, enhän mä pääse taivaaseen tällaisena)
Jumalan kämmenellä
ei kukaan ole turvaton

Nuotan sivuilta pomittua:

Tempauksen tavoitteena on kannustaa ja rohkaista seksuaalisuutensa ja elämänhallintansa kanssa kamppailevia nuoria olemaan alistumatta yhteiskunnalliseen painostukseen arvokysymyksissä. 

Kannustaa ja rohkaista? Yhteiskunnalliseen painostukseen arvokysymyksissä? Mun mielestä kirkko painostaa ihan vaan silleen skidisti enemmän tän asian tiimoilta.....

Kampanjan taustajärjestöt ovat huolissaan yhteiskunnan arvojen etääntymisestä kristillisestä arvopohjasta, ja pitävät tärkeänä, että nuoria kannustetaan etsimään kestäviä ratkaisuja elämän suuriin kysymyksiin yleisen mielipiteen sijasta Raamatusta.

Yleisen mielipiteen? Luulin kyseessä olevan seksuaaliVÄHEMMISTÖryhmä? 

”On surullista, kuinka aikamme nuoria kannustetaan rikkomaan itseään seksuaalisuuden alueella. 

Surullista? Mitä surullista siinä on jos nuori tai aikuinen miten vaan löytää elämänilon sattumoisin ihmisestä joka on samaa sukupuolta. Rikkomaan itseään? Löytämällä toisen joka tekee sinut ehjäksi... Ei mene jakeluun.

Kaikki ei muutu paremmaksi, jos seuraa omia himojaan – päinvastoin.

Ja varmako olet siitä etät kaikki muuttuu paremmaksi seuraamalla raamattua?

Älä alistu! -kampanjalla tahdomme rohkaista nuoria kulkemaan vastavirtaan ja etsimään elämässään Jumalan tahtoa”, kommentoi Nuotan päätoimittaja Mika Falk.

Vastaus Mika Falkille: Eikö olisi reilua rohkaista nuoria etsimään elämässään OMAA TAHTOAAN eikä Jumalan tahtoa? Kuka elää nuorten elämän, Jumala? 

”Haluamme tuoda esiin sen tosiasian, että myös Suomessa on edelleen suuri määrä uskovia ja organisaatioita, jotka ovat valmiita julkisesti pitämään arvossa Raamatun opetusta seksuaalisuudesta ja hyvästä elämästä, ja olemaan tukena etsivässä iässä oleville nuorille”, 

painottaa Nuotan toimittaja Mikael Elmolhoda

Hyvää elämäähän ei voi saavuttaa ilman raamattua.

Ja jos joudun helvettiin rakkauteni takia,

on tässä maailmassa jotain pahasti vialla!

Ja ei, mulla ei oo uskovaisia vastaan mitään, uskokaa mihin uskotte mutta antakaa muille myös se sama vapaus.

Ain laulain työtäs tee...

Maanantaina alotettiin yöpartiointi rannalla.. Iltakahdeksasta aamuun. Joka tunti ylös ulos ja lenkille.

Ensimmäinen yö; 

kutkuttava tunne sisällä, jos tänään jo heti näkisi mahtavan merinahkakilpikonnan. Kävely pehmeässä hiekassa tuntuu helpolta ja kuu valaisee rannan niin että voi kulkea ilman otsalamppua. Kuuntelen merne kohinaa, aaltoja jotka lyö voimalla rantaan. Mitään ei näy. Luen muutaman luvun kirjaa partioiden välissä, juon muutaman kupin kahvia, kuuntelen musiikkia ja rakennan hiekkalinnoja.

Yön tunnit tuntuvat pitkiltä ja väsymys alkaa painaa silmiä neljän aikaan aamuyöstä.

Muutama kävely vielä päästä päähän ja kohti kotia, jalat tuntuvat raskailta ja paluumatkan suuri ylämäki pistää hengästyttämään. Kotona odottaa energiaa täynnä oleva pieni pentu joten ihan vielä ei pääse nukkumaan, on vietävä toinen lenkille ja antaa aamupalaa. 

Toinen yö;

Vettä sataa niin maan perkeleesti (kuiva kausi my ass) mutta odotamme toiveikkaana sateen loppumista. Eikä mitä kun yltyy vaan.

Nukahdan sänkyyn ennen yhdeksää ja joka kerta kun herään, kuulen sateen jatkuvan ja jatkan unia. Laitan kellon soimaan aamukuudelta, jolloin kävelemme tarkastamaan rannan ennen aurinkoa ja ihmisiä. Tie on mutainen ja märkä, housunpuntit polviin asti mudassa ja hiekassa, matka tuntuu kestävän kauemmin kuin yleensä. Ei kilpikonnia rannalla, emme siis menettäneet mitään. 

Huokamme helpotuksesta ja aloitamme matkan takaisin kotiin toisen rannan kautta, 

sielläkään ei mitään. Noh, ehkä ensi yönä.

Kolmas yö;

Tie on liian mutainen ja liukas ajaa autolla alas joten kävelemme tarvikkeineen kaikkineen rannalle. Pilvet uhkaavat sadetta niskaamme mutta emme kastu. Pieniä kuuroja lukuunottamatta sää oli meidän puolellamme. Väsyttää sekä sisäisesti että ulkoisesti, lihakset ja pää on jumissa.

Luen hieman ja istun vedenrajassa katsellen ja kuunnellen aaltoja.

Tänä yönä väsyttää, keho ei vielä ole tottunut tähän, kyllä tää tästä.

Ja jälleen joudumme taivaltamaan kotiin ilman kilpikonnan vierailua. Kotiinpaluuta odottaa jälleen yksi innokas pieni pentu mutta olen liian väsynyt kävelemään enää askeltakaan. Kymmenen tunnin liikkumisen jälkeen jalat anovat lepoa ja heittelen pienelle hetken aikaa luuta pihalla ja jätän telmimään muiden koirien kanssa ulos. 

...Ensi yönä mennään taas...