Nyt se tuli; haluttomuus palata takasin…
En haluaisi nähdä itseäni takaisin Suomessa, takaisin siinä oravanpyöräpaskassa johon, vois sanoa jopa automaattisesti putoan heti kun palaan. Tiedän sen jo nyt. Jos palaan kouluun, se tarkoittaa 8-16 aikataulua joka arkipäivä plus työnteko, koska sillä neljällä huntilla kuussa ei makseta vuokraa ja syödä. Jos palaan töihin, se tulee todennäköisesti olemaan samaa paskaa aasiakaspalvelua jota en todellakaan enää haluaisi tehdä. Ei kesälomaa, minimipalkka, aivotoiminnan hidastaminen ja onnettomuus. Kuulostaa tosi hyvältä.. :/
Tunteet menee vuoristorataa ja toivoisin et ois mahdollisuus vaan kadota ja mennä… Katsoo ja kokea, elää ja uskaltaa huutaa!
”Mutta et sä voi noin vaan jättää kaikkea mitä sulla on”
”Et sä voi noin vaan lähteä”
”Mitä sä sitte meinaat tehdä?”
”Joudut kuitenkin tekemään töitä mihin ikinä meetkään eikä oo helppoo löytää töitä ulkomailta”
”Ei se takaa onnellisuutta että oot jossain muualla”
”Mitäs kaikki sun ystävät ja perhe, kaikki rakkaat?”
”Ei tää maailma toimi noin”
”Ei sun rahat riitä vaan reissaamiseen”
”Sulla on täällä asiat hyvin, koulu ja poikaystävä ja perhe, miks haluat lähteä?”
”Mutta tulee ikävä sua”
…
Mulla on ikävä myös. Mulla on ikävä sitä että saan tuntea olevani vapaa. Mulla on sisällä helvetin iso voima jonka tiedän joutuvani tukahduttamaan 26.7.2011.
Kahleet ranteisiin ja tiukasti kiinni
”perinteisiin”
”yhteiskuntaan”
”tunteisiin”
”suhteisiin”
”tuottavuuteen”
”juuriin”
takaisin siihen syvään uneen.
”Eikö toi nyt oo vähän itsekästä ajatella noin että vaan lähtisit”
”Ei oo reilua muita kohtaan vaan jättää kaikkea hyvää”
”Kyllä sä suomessakin voit tehdä kaikkee mitä haluat”
”Sä käyttäydyt tosi epäreilusti”
niin. Muillehan minä elänkin... Oon aina elänyt, miksi muuttaa sitä mikä on olemassa…
Ja eikö nyt oo sitten aika sanoo
”Anteeks”
…Jep...
