Life is music and you are the one to play it

Päivä päivältä elämä näyttää uusia puolia ja uusia mahdollisuuksia. Kaikki on mahdollista tässä maailmassa. Mä voin mennä minne tahansa, mä voin tehdä mitä tahansa - se mitä teen riippuu musta itestä. Kaikki on mahdollista. Mitä ikinä keksinkään että tahtoisin tehdä, mulla on kaikki tarpeellinen sen toteuttamiseen. 

 

Täällä on satanut taas pari viikkoa melkein putkeen, taivas on tumma ja harmaa. Tuuli riepottaa verhot lattialle ja sade kastelee lattian joka kerta uudestaan kun sen on saanut mopattua kuivaksi. Tietokone käy kuumana kaikista katsotuista elokuvista ja sormenpäät on mustelmilla kaikesta kitaran soittamisesta. Kurkku karheana laulamisesta ja maha kipeänä nauramisesta. Miksi olla puoliksi elossa jos voi olla kokonaan elossa. Miksi antaa harmaan ilman tehdä mielenkin harmaaksi, mielen jossa valo loistaa kirkkaana. Musiikki on täyttänyt meidän talon viimeisten päivien aikana, joko itse tehty musiikki tai muiden artistien tulkinnat. Bändinimi on jo keksitty, levyn ensimmäinen kappale on viimeistelyä vaille valmis, toisen biisin nimi on valmis mutta sävletämistä ei vielä ole alotettu - musiikki tulee kun se on tullakseen, idea on mutta fiilis on se mikä saa musiikin tulemaan ulos.

Antaa elämän viedä.

Antaa musiikin virrata.

En taistele vastaan.

Olen elossa.

Kokonaan.

:Next Exit:

Onko sulla jotain mitä sä erityisesti kaipaat Suomessa? 

...Ne kysyy ja jäin miettimään...

Sitä ettei keittiötä tarvitse joka aamu siivota liskonpaskasta

Sitä ettei yöllä tarvitse täydestä unesta herätä koirien hulluun haukuntaan

Ystävien kanssa kahville menemistä

Lähikauppaa ja salmiakkia

Alpparin kesää

Sitä että saa lähteä ja tulla takaisin millon huvittaa

Omaa rauhaa

Sporassa istumista ja ihmisten katselua

Tuoretta ruisleipää ja meren tuoksua

Nukkumista ilman hytysverkkoa

Sitä ettei tarvitse herätä siihen että hietasääsket syö sun kinttuja

Sitä että voi soittaa ystävälle ja sanoa 'moi mitä kuuluu'

''Yhdelle menemistä''

Sitä että saa kulkea kaupungilla ilman että joku koko ajan huutelee sulle

Kunnon suihkua ja pyykinpesukonetta

Sitä fiilistä että 'mihin sitä seuraavaksi lähtis'

Saaren pöllöt

Herään aamulla kahvin tuoksuun ja ennen silmien aukaisemista hymyilen. Ei vaan voi olla parempaa tapaa herätä aamulla kuin tuoreen kahvin tuoksuun (ja siihen faktaan että se tuodaan sulle sänkyyn). Selkään särkee ja lihakset on jumissa. Pää tuntuu raskaalta ja aivastuttaa. Pitihän se arvata, kipeeksi tässä nyt pitikin tulla. Onneksi nukketeatterin kuvaukset saatiin purkkiin joten voi huoletta lepäillä, katsella elokuvia ja juoda teetä. Yöt on olleet niin älyttömän kylmiä lähiviikkoina, joten en yhtään ihmettele että olen flunssan itselleni kehittänyt. Saaren välillä niin uskomaton järjettömyys ei kuitenkaan jätä meitä tänäänkään rauhaan vaan saamme puhelinsoiton läheisestä kylästä: ”Mulla on pöllönpoikanen jonka otin kiinni, haluutteko te sen?”. Hm. Miksi sä otat pöllön kiinni? Päivällä jollon ne ei edes lennä? Ja miksi sä soitat meille että halutaanko me se kun sä voit se ihan hyvin päästää vapaaksi? Haavi mukaan ja kohti kylää, jos me ei sitä haeta niin todennäkösesti pöllö kuolee ilman mitään järkevää syytä… Uskomuksen mukaan ne on lentävä paholaisia; ne liikkuvat äänettömästi jättäen pelkän varjon jälkeensä ja pitävät ’paholaisen ääntä’… Onhan siis olemassa järkevä syy tappaa pöllöjä… Unohdetaan toki se fakta että ne tappaa 1500 rottaa/hiirtä vuodessa jotka muuten syö sun sadon, nehän on paholaisia. Pieni pöllö oli pudonnut pesästään joten tuomme sen kotiin ja ruokimme parisen viikkoa, jonka jälkeen se pärjää omillaan. Auringonkukkahattu-uutetta nassuun ja takaisin peiton alle tuhisemaan, nyt todella särkee.

True to myself

Katolla istumista

Auringonlaskun luomaa maailmaa tuijottaen

Anna ajatustesi juosta

Äärettömän avaruuden avautuessa yläpuolelle

Tähdenlentoja ja ohi kiitäviä lentokoneita

Kitaraan tartumista

Kun sisäinen musiikki tulvii yli reunojen

...play that funky music wild boy...

Luonnon äänien yhdistyessä kuoroon

Musiikkini saa uuden sävyn

Pitkään valvottuja öitä

Puhuen tai ollen ihan hiljaa

Sisäinen äänesi kasvaa, kuuntele sitä

Tunnen ruumiini olevan osa minua

Tunnen liikkuvani, tunnen olevani paikallani

Metsään eksymistä

Kameran kanssa kannolta toiselle

Sieltä löydän paikkani

Tunnen lehdet varpaideni alla

Tunnen yhteyteni tähän kaikkeen

Minä olen elämä

Ja elämä on minä

:Peace, Love, Music, Life: