Herään aamulla kahvin tuoksuun ja ennen silmien aukaisemista hymyilen. Ei vaan voi olla parempaa tapaa herätä aamulla kuin tuoreen kahvin tuoksuun (ja siihen faktaan että se tuodaan sulle sänkyyn). Selkään särkee ja lihakset on jumissa. Pää tuntuu raskaalta ja aivastuttaa. Pitihän se arvata, kipeeksi tässä nyt pitikin tulla. Onneksi nukketeatterin kuvaukset saatiin purkkiin joten voi huoletta lepäillä, katsella elokuvia ja juoda teetä. Yöt on olleet niin älyttömän kylmiä lähiviikkoina, joten en yhtään ihmettele että olen flunssan itselleni kehittänyt. Saaren välillä niin uskomaton järjettömyys ei kuitenkaan jätä meitä tänäänkään rauhaan vaan saamme puhelinsoiton läheisestä kylästä: ”Mulla on pöllönpoikanen jonka otin kiinni, haluutteko te sen?”. Hm. Miksi sä otat pöllön kiinni? Päivällä jollon ne ei edes lennä? Ja miksi sä soitat meille että halutaanko me se kun sä voit se ihan hyvin päästää vapaaksi? Haavi mukaan ja kohti kylää, jos me ei sitä haeta niin todennäkösesti pöllö kuolee ilman mitään järkevää syytä… Uskomuksen mukaan ne on lentävä paholaisia; ne liikkuvat äänettömästi jättäen pelkän varjon jälkeensä ja pitävät ’paholaisen ääntä’… Onhan siis olemassa järkevä syy tappaa pöllöjä… Unohdetaan toki se fakta että ne tappaa 1500 rottaa/hiirtä vuodessa jotka muuten syö sun sadon, nehän on paholaisia. Pieni pöllö oli pudonnut pesästään joten tuomme sen kotiin ja ruokimme parisen viikkoa, jonka jälkeen se pärjää omillaan. Auringonkukkahattu-uutetta nassuun ja takaisin peiton alle tuhisemaan, nyt todella särkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti