Päivä päivältä elämä näyttää uusia puolia ja uusia mahdollisuuksia. Kaikki on mahdollista tässä maailmassa. Mä voin mennä minne tahansa, mä voin tehdä mitä tahansa - se mitä teen riippuu musta itestä. Kaikki on mahdollista. Mitä ikinä keksinkään että tahtoisin tehdä, mulla on kaikki tarpeellinen sen toteuttamiseen.
Täällä on satanut taas pari viikkoa melkein putkeen, taivas on tumma ja harmaa. Tuuli riepottaa verhot lattialle ja sade kastelee lattian joka kerta uudestaan kun sen on saanut mopattua kuivaksi. Tietokone käy kuumana kaikista katsotuista elokuvista ja sormenpäät on mustelmilla kaikesta kitaran soittamisesta. Kurkku karheana laulamisesta ja maha kipeänä nauramisesta. Miksi olla puoliksi elossa jos voi olla kokonaan elossa. Miksi antaa harmaan ilman tehdä mielenkin harmaaksi, mielen jossa valo loistaa kirkkaana. Musiikki on täyttänyt meidän talon viimeisten päivien aikana, joko itse tehty musiikki tai muiden artistien tulkinnat. Bändinimi on jo keksitty, levyn ensimmäinen kappale on viimeistelyä vaille valmis, toisen biisin nimi on valmis mutta sävletämistä ei vielä ole alotettu - musiikki tulee kun se on tullakseen, idea on mutta fiilis on se mikä saa musiikin tulemaan ulos.
Antaa elämän viedä.
Antaa musiikin virrata.
En taistele vastaan.
Olen elossa.
Kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti