Sunnuntai-aamu 06:30, hietasääsket järsivät käsiäni ja herään kipuun. Noh, kello olisi soinut puolen tunnin päästä jokatapauksessa. Nousen ylös ja istahdan terassin portaalle, ilma tuoksuu unelle ja yölle. Yön äänet hiljentyvät ja aamun äänet alkavat soida kirkkaana. Kuppi kahvia ja puuroa. Pakkaan reppuun ison pullon vettä ja banaanin, kuusi naulaa, vasaran ja spray-pullon tummanpunaista maalia. Matkaamme kohti Chapeau Carren huippua.
Ajamme ryminällä alas vuoren rinnettä aamuauringon noustessa ja noukimme matkalla vuoren juurelle kaverimme (nimeän hänet tässä Samiksi) läheisestä kylästä. Tapaamme perillä turismi-osaston johtajan ja hänen lapsensa - matka voi alkaa. Naulaamme opaskylttejä matkan varrelle, spray-maalaamme punaisia kilpikonna-siluetteja näyttämään tietä, kuuntelemme kun Sam kertoo meille rohdoskasvien käyttötarkoitusta, näyttää hedelmiä joita voi syödä. ja nimeää jokaisen puun ja kukkasen jonka osoitamme. Sam näyttää minulle myös kasvin, jonka siemenkotelon nestettä voi käyttää liimana. Huippua. Nappaan reppuun muutaman oksan joista valmistan myöhemmin teetä. Puolessavälissä matkaa tapaamme 71-vuotiaan, alunperin saksalaisen miehen, joka opastaa meidät huipulle. Hän vaikuttaa mukavalta vanhalta mieheltä ja käymme keskustelua muun muassa uskonnosta ja lähestyvästä joulusta. Myöhemmin kävi ilmi, että hän työskenteli natsi-saksalle toisen maailmansodan aikana, eikä osoittanut pienintäkään katumusta teoistaan...
Matka huipulle on jyrkempi mitä odotin. Ylitämme heinäniityn ja tulemme suurelle lammelle puiden suojassa. Näkymä on hieman samanlainen kuin kiivettäessä High North Peakille. Lepäämme hetken ja jatkamme matkaa. Matkaamme hetken metsässä ja ylitämme jälleen avaran niityn. Maisema edessä on mahtava. Viimein pääsemme viimeiselle osuudelle, josta erittäin jyrkkä metsäpolku vie meidät huipulle. Näkymä huipulta on Upea. Näemme Grenadalle saakka, sillä ilma on kirkas ja taivas on pilvetön. Huipulla lentää keltaisia perhosia, sekä yksi tummanruskea kaunotar valkoisine pilkkuineen. Yritin ottaa Hänestä kuvan, mutta Hän oli liian kaunis kuvattavaksi.
Kotiin palattuamme toteamme mereen hyppäämisen olevan paras vaihtoehto seuraavalle toimenpiteelle. Nappaan snorklausvälineeni kainaloon ja tepastelen alas meren rantaan. Aallot lyövät rantakalliota kahden metrin korkuisina ja käännyn kannoillani. Ehkä suihku riittää sittenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti