”Kaikkia matkustajia pyydetään nousemaan koneeseen” ja matka alkaa. Hetken kuluttua ikkunasta näkyy Norjan vuonot, jyrkänteet, mahtavat kalliot ja siistin, koskemattoman näköinen luonto. Reykjavik. Islannissa ollaan. Kalliota ja sammalta niin pitkälle kun näkee (älkääkä alkako, mä näen ihan hyvin!), muutama ”hassu” kraatteri siellä täällä ja teitä, joita pitkin ajaessa kannattaa olla valpas, en oo koskaan nähny yhtä pitkää _suoraa_ ajotietä. Reykjavikissa sataa. Pilvet ovat tummia, lähes mustia ja ihmiset väsyneen näköisiä. Mistähän se oma kone lähtee?
Koneessa taas. Vähän elokuvia ja Family Guyta, harmi ettei Simpsoneita ollu tällä lennolla, vähän niitä jo odotin.. Ohitamme Grönlannin eteläkärjen ja voi herranjestas sentään! Mitä hittoa?! Onko maapallolla oikeesti tuon näköstä jossain?! Tää on näitä leuka-tippui-maahan-näkymiä, joita katsellessa ei voi kun vaan änkyttää ja pudistaa päätä; tummia korkeita vuoria lumihatulla koristelluina, täysin kirkkaan vaalean- ja tummansinistä vettä ja auringon kimaltelua joka hemmetin kohdassa. Vau. Meressä oli paljon jääkimpaleita/-lauttoja (joita erehdyksessä taisin luulla laivoiksi/hylkeiksi/kukatietäämiksi. )
Laukut heitetty kahdesti ympäri, ei muuta kun hymyä naamaan ja pakkaamaan ne uudestaan. Rinkka saanut kauniin ”security check”-tarrankin jo ! New Yorkissa tapahtuu jotain todella kummaa, jengi taputtaa ja huutaa jotain ihan hulluna, ei mitään tietoa.. Toivottavasti pysyvät kaukana musta.. Nyt odotellaan vaan aamukoneen lähtöä Miamiin, sieltä vielä vähän matkaa taitettavana mutta eiköhän tää tästä. New York - Miami; isoja taloja joiden takapihalla on TATTADAA: Tenniskenttä ja uima-allas. Kyllä. Uskomatonta..
Meri näyttää pehmeältä asfaltilta koneen ikkunasta. Näyttää sille että jos siihen heittäis pallon tai jotain raskaampaa, se menis hiukan matkaa pinnasta alaspäin ja ponnahtais takas ylös.. Omituista.
Kohti Barbadosta; koneessa on niin helvetin kylmä että vois luulla olevansa menossa Alaskaan tai jotain. Koneenvaihto ja kohti Grenadaa. Tuttua maisemaa alkaa näkyä ikkunasta ja ekan kerran matkan aikana tiedänmihin mennä. Tai sitten en. Eksyin TAAS Barbadoksen kentällä ja jonotin turhaan maahanmuuttoviranomasen tiskille. Hienoa. Mutta Grenadalle päästiin, kone oli melkein tyhjä ja tuntui idioottimaiselta lentää isolla koneella vain muutaman matkustajan tähden..
Vaikeudet alkoivat Grenadalla. Ei viisumia vielä, ei paluulippua, maahanmuuttoviranomainen totesi vaan että "kaivahan tyttö luottokorttis esille, et voi tulla maahan ilman paluulippua". Ens tiistaina takas. Mitä helvettiä. Soittorinki perille ja hullua paperisotaa viisumin saamiseksi ajoissa. Tilanne näytää hyvältä mutta ei nuolasta ennen kun tipahtaa..
Stay Tuned for the next Episode...
Pidetään huoli <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti