Up up and away!

Tervetuloa Kipeiden Jalkojen ja Palaneiden Nenien kerhoon Carriacoulle!

Lähdettiin Sunnuntaina vaeltamaan kohti High North Parkin huippua (955 jalkaa meren pinnan yläpuolella) läpi heinikon, läpi vanhan metsän ja kera tuhansien itikoiden, hämähäkkien ja liskojen. Matka alkoi Octopuss Suiten terassilta; reppuun pari litraa vettä, kamera, vaihtosukat justincase ja t-paita. Hei hei koirille ja kohti huipun juurta kivistä vuoristohiekkatietä pitkin. "Okei, polku huipulle alkaa tästä"

Ai niin mistä?

Pusikkoon vaan. Machetti viuhuu nenän edessä ja matka etenee hitaasti mutta varmasti. Päästään läpi heinikon ja eksytään hetkeksi. "Mihis helvetiin se polku meni?"

Edelleen: Niin mikä _polku_?

Ah, täällähän se. Taas rämpimistä, kumartumista, oksien yli hyppelyä ja kas, nyt minäkin näen sen polun josta puhuttiin jo kilometri sitten! Saavumme vanhaan metsään, jonka puut täyttävät ja viilentävät. Maisema on välillä kuin sadusta. Valo saavuttaa maan pinnan siellä täällä lehtien lomasta ja maa vilisee liskoja. Joka toisella askeleella kuulen, kuinka linnut lähtevät puiden latvasta lentoon ja metsään palaa hiljaisuus.

Saavumme alemmalle huipulle ja pysähdymme hetkeksi. Tuuli viilentää ihoa ja vesi maistuu hyvältä. Matka jatkuu. Ylemmäs, ylemmäs, mennään mennään, tuu jo!?

Ohitamme pienen lammen, jonka pinta on täynnä pieniä vihreitä lehtiä, vettä ei näy ollenkaan. Saavumme vihdoin huipulle. Vau. Päivä on hieman liian kirkas ja sumuinen, mutta pystyn näkemään Grenadan, pääsaaren josta lauttamatka kestää hieman yli kaksi tuntia. Maisema on upea. Pystyn näkemään melkein koko saaren, Petit Martinique jää vasemmalle puolelle, turkoosin sininen meri ympäröi kaikkea. Nyt saa hengittää.

Voi helvetti, meidän pitää päästä alaskin. Noh, ei kun pöheikköön vaan, nähdään alhaalla! Matkalla meitä vastaan tulee Morocoy (maakilpikonna), sekä iso Rupikonna, varmaan matkalla lammelle juomaan ja viilentymään - hyvää matkaa ylöspäin!

...

Tänään käytiin rokottamassa ja madottamassa kyläläisten koiria eilen saapuneen eläinlääkärin kanssa. Yksi koirista melkein nielas mut, mut ei panikoida :)Huomenna uusi päivä, uusi aurinko ja uudet askeleet perhosten tanssissa. Pitäkää huolta <3