Aamu alkaa kirosanoilla. Koirat kuulevat jotain ja ryntäävät ulos - haukkuen ensin päättömästi sisällä. "Sisällä ei haukuta" -koulutus ei selvästikään ole mennyt perille. Vieläkään. Nousen istumaan ja nostan moskiittoverkkoa jotta pääsen ulos sängystä. En ylös vaan ulos. *riiiiiiiips* verkko repeää hieman ja näen että se on tarrautunut sängyn reunaan. Hienoa.
Kun pääsen ylös sängystä, koirat jolkottelevat takaisin sisälle - hiljaa. Yksi menee omalle paikalle toisen sängyn päälle, kiertyy kippuralle, toinen menee sänkyni alle ja huokaisee syvään, kolmas jää loikoilemaan aamuaurinkoon terassille. On äärettömän lähellä etten ala juosta ympäri taloa haukkuen ja huutaen. "Jos minä en nuku, ette nuku tekään" on ensimmäinen ajatukseni kun näen että aurinko on vasta nousemassa joten kello ei ole vielä edes kuutta.
Laahustaessani keittiöön osun ainakin kymmeneen hämähäkinseittiin ja jaloissani pyörii hyttysiä. Keittiö on erillinen rakennus pihan toisella puolella, joten joka-aamuinen hämähäkinverkko-rumba ei jaksa enää ärsyttää. Olen viikkojen saatossa oppinut laittamaan kaiken syömäkelpoisen jääkaappiin, jos se ei ole peltipurkissa tai kipossa, jossa on kierrekorkki, sillä joka yö siellä vierailee opossumi jos toinenkin. Olen viikkojen aikana menettänyt myös kuusi tiskaus-sientä (jota nykyään säilytän tyhjentyneessä kahvitölkissä johon kaiversin ilmareikiä linkkuveitsellä), kaksi palaa pesusaippuaa (jota nyt säilytän lautasella, jonka päälle laitan kulhon), lukemattoman määrän spaghettia ja pastaa (jotka nyt ovat jääkaapin alalokerossa), sekä puolipurkkia kaakaojauhetta (jonka kansi on nyt teipattu kiinni). Käyn siis sotaa opossumien kanssa ja tänä aamuna ne olivat hyökänneet minua vastaan järeämmillä aseilla.
Pysähdyin keittiön ovelle ja kiroilin suomeksi. Tiedätte varmaan ensimmäisen kirosanan joka suustani pääsi joten sitä on turha erikseen kertoa... Muiden jälkien siivoamisen kokemuksen perusteella keittiö näytti siltä, että ensin siellä oltiin pelattu sotaa ulosteilla, sitten kaikessa siinä heitettyjen ulosteiden päällä oli tanssittu valssia. Hyllyllä ja tiskipöydällä oli tehty uudelleen järjestämistä kaatamalla purkkeja ja kaiken tämän päätteeksi tepasteltu puhtaiden astioiden päällä likaisilla tassuilla. Kiitos ja kumarrus.
Keitin vahvan kupin kahvia ja poistuin keittiöstä tekemättä mitään. Istuin terassille ja join aamukahvini kaikessa rauhassa. "Pakko se on siivota" ajattelin ja nousin hakemaan moppia. Hanasta ei tullut vettä. Voinytperkelesentään. En ollut eilen muistanut pumpata vettä. Pumppu päälle ja puoli tuntia odottelua. Sain keittiön siivottua ja täytin koirien vesikipot uudelleen, koska nekin oli pestävä. Kurkkaan vesikipon pohjalle ja mitäs näenkään; moskiittojen toukkia. Novoihelvetti sentään. Moskiitot on jotenkin päässy vesitankkiin ja muninut sinne ja nyt siellä on moskiittoja. Kiva! Ei muuta kun hakemaan pikkufisuja alakerrasta jotka heitetään tankkiin ja ne syö kaikki toukat.
Pyykinpesukaan ei ollut hyvä idea tällaisena päivänä, ensin lakana tippuu maahan rakennetun pihan reunalta (n. 10 metrin pudotus) ja sitten alkaa sataa kun laitan pyykit _kuivumaan_. Nojoo, olkoot. Huuhtoutuvatpahan ainakin hyvin. Laitan riippumaton pihalle ja kömmin siihen lukemaan, en halua tehdä tänään enää mitään, koska kaikki näyttää menevän pieleen...
Loppupäivä sujui kuitenkin ihan mukavasti, meri oli kirkas ja aurinko sopivan lämmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti